Esitelmäkutsu
Ihminen ja eloton esityksessä
Teatterintutkimuksen seura TeaTS kutsuu esitelmöijiä kevätpäivään, jossa pohditaan ihmisen ja esineen, laajemmin elottoman ei-inhimillisen esiintyjän, suhdetta teatteri- tai muussa esityksessä.
Kevätpäivät järjestetään perjantaina 22.4.2022 yhteistyössä nukketeatterijärjestö Suomen UNIMA ry:n kanssa. Paikkana on Tampereen yliopisto sekä Zoom. Kevätpäivien yhteydessä järjestetään myös TeaTSin sääntömääräinen kevätkokous.
Nuken ja esineen elollistaminen on maailmanlaajuisesti vanha esitysmuoto. Suomalaisen nukketeatterin iäksi voidaan ilmoittaa noin sata vuotta, laskutavasta riippuen vähemmänkin. Ala vakiintui ammattimaiseksi, jatkuvaksi toiminnaksi 1970-80-luvuilla perustettujen, sittemmin pysyvän valtionavustuksen piiriin päässeiden nukketeattereiden myötä. Toisena murroksena voidaan pitää aikuisyleisöille tarkoitettujen teosten voimakasta lisääntymistä 1990-luvun puolivälin jälkeen. Tällä vuosituhannella taiteenlajin ilmaisukeinot, yleisöt ja ammattikuvat ovat jatkaneet monipuolistumistaan laajenevan vapaan kentän myötä.
Kirjallisuudessa kiinnostus on perinteisesti kohdistunut teatterinukkeen ja sen manipulointitekniikoihin. Esineilmaisun muotojen lisääntyminen ja ei-inhimillisen toimijakentän moninaistuminen ovat avanneet uusia keskusteluja, joissa kyseenalaistetaan ihmisen positio subjektina suhteessa elottomaan objektiin. Ei-inhimillisellä tarkoitetaan tässä paitsi nukkea tai esinettä, myös esimerkiksi virtuaalisia hahmoja, joiden animointi (lat. anima, ‘sieluttaminen’; elollistaminen) voi olla esityksen rakenneosa.
Toisaalta kiinnostavaa on myös ihmisen pyrkimys ymmärtää esineen olemisen tapaa samastumalla itse siihen kehollisesti. Vuonna 1810 julkaistussa, usein siteeratussa tekstissään Marionettiteatterista Heinrich von Kleist vertaa ihmistanssijaa nukkeen – jälkimmäisen eduksi. Balilaisessa harjoitusmetodissa tanssijat jäljittelevätkin nukkea mahdollisimman tarkasti, jopa “muuttuvat”nukeiksi. Samoin Edward Gordon Craigin ajatus ‘ylimarionetista’ ja VsevolodMeyerholdin biomekaniikka lähestyivät näyttelijyyttä nuken tai koneen ylivertaisuuden näkökulmasta.
Nyky-yhteiskunnassa nukeksi muuttuminen ei ole vain metafora: transhumanismin ja kyborgiuden kysymykset ovat nousseet esiin robotiikan rinnalla koko ihmiskuntaa koskevana ja sitä muuttavana aihekokonaisuutena. Teatterissa elollisen ja elottoman esiintyjän suhde liittyy tähän suoraan. Ei- inhimilliset esiintyjät voivat olla myös elottomia toimijoita, jotka eivät välttämättä ole elollistamisen kohteena, mutta jotka osallistuvat silti esitykseen. Ihminen voidaan tällöin nähdä toimijaverkon osana.
Millaisia muotoja nuken tai esineen elollistaminen saa nykyesityksissä? Mitä ihmisen ja elottoman esiintyjän ontologinen erilaisuus tuottaa? Mikä on ihmisen paikka vaikkapa robottiteatterin esityksessä, jonka hahmot eivät enää tarvitse animoijaa? Miten elottomat toimijat vaikuttavat ihmiskäsitykseemme ja tulkintaamme maailmasta, ja millaisina esityksinä vaikutus ilmenee?
Kevätpäiville tarjottavien esitelmien aiheina voivat olla esimerkiksi
- ihmisen ja elottoman esiintyjän suhde: kanssa-toimijuus, hierarkiat, subjekti-objekti – dikotomia
- esineen funktio, rooli ja ilmaisevuus esityksessä
- inhimillistetty eloton: antropomorfismi, personifikaatio
- hybridit; eloton ja elollinen proteesi
Toivotamme tervetulleiksi myös antroposeeniin liittyvät tai posthumanistiset pohdinnat, sekä esitelmät, jotka avaavat inhimillisen ja elottoman ei-inhimillisen toimijan vuorovaikutusta virtuaalisissa ja hybrideissä esityksissä.
Esitelmien toivottu pituus on korkeintaan 20 minuuttia. Lähetä esitelmäehdotuksesi (noin 300 sanaa) viimeistään maanantaina 28.3.2022 sähköpostilla osoitteeseen teatterintutkimuksen.seura@gmail.com. Lisätietoja Marleena Huuhka, marleena.huuhka@tuni.fi.