Teatterintutkimuksen Seuran syyspäivä
Esitelmäkutsu
Tieteiden talo pe 22.11.2019
YLEISÖ, KATSOJA, KATSOJUUS
Teatterintutkimuksen Seura TeaTS kutsuu esitelmöijiä syyspäivään, jossa pohditaan katsojan ja yleisön suhdetta esitykseen ja esityksen suhdetta yleisöön ja katsojaan. Tämä tarjoaa alati askarruttavia kysymyksiä esittävien taiteiden tutkijoille ja tekijöille.
Länsimaisen teatterin ja esitysten yleisösuhteen muotoutuminen on ollut historian kuluessa ja nykyäänkin erilaisten kulttuuristen ja yhteiskunnallisten valtakamppailuiden aluetta. Toisaalta yleisö on nähty massana jota viihdyttää ja valistaa, toisaalta erilaisista yksilöistä muodostuvana yhteisönä, jonka kanssa teos luodaan. Muun muassa naturalismi, avantgarde ja poliittinen teatteri ovat pyrkineet sokkiefektein murtamaan yleisön suojavarustuksen, ravistelemaan katsojat hereille, muuttamaan tietoisuutta ja maailmaa.
Yleisön passiivista vastaanottajan roolia on haastettu eri näkökulmin ja menetelmin. Teorioita sosiologiasta, kulttuurintutkimuksesta, filosofiasta, psykologiasta, estetiikasta ja kirjallisuudesta sekä kognitiotieteistä on sovellettu katsojan kokemuksen ymmärtämiseen ja mallintamiseen. Katsojakokemuksen tutkimuksessa keskeinen ajatus on, että esityksen merkitykset syntyvät katsojassa. Jacques Rancièren ja Claire Bishopin kirjoituksissa katsojat on vapautettu annetuista merkityksistä. Esteettisesti tähän suuntaan osoittavat esittävän taiteen immersiiviset muodot ja osallistavat menetelmät.
Yleisötutkimus on myös tullut entistä tärkeämmäksi julkisesti tuetuille taidelaitoksille, jotka joutuvat ennakoimaan, seuraamaan ja osoittamaan oman esitystoimintansa vaikuttavuutta. Samaan aikaan taidelaitoksilta odotetaan entistä läheisempää vuorovaikutusta katsojakunnan kanssa, yleisötyötä, ja yleisöjen parempaa vaikutusmahdollisuutta toiminnan sisältöihin.
Onko kokijasta tullut myös tekijä? Mikä on tekijän näkemys kokijasta? Miten taidelaitokset määrittelevät yleisönsä? Miten esityksen etiikka määrittyy suhteessa katsojaan? Entä mikä on katsojan osa teoretisoivassa nykyesityksessä, jossa taiteilija itse kontekstualisoi ja tulkitsee teoksensa? Ja miten uuden digitaalisen teknologian ja median logiikka on vaikuttanut esitysten käytäntöihin ja katsojasuhteeseen?
Syyspäivään tarjottavat esitelmät voivat käsitellä esimerkiksi
- esittävien taiteiden yleisölähtöisiä muotoja
- vastaanottoa
- katsojatutkimusta
- yleisötutkimusta
- yleisötyötä
- teatterikritiikkiä
- katsojakokemuksia
Esitelmien toivottu pituus on 20 minuuttia, minkä lisäksi on varattu kymmenen minuuttia keskustelulle. Lähetä esitelmäehdotuksesi pe 1.11. mennessä Saara Moisiolle osoitteeseen saara.moisio@helsinki.fi