Teatterintutkimuksen seuran vuosikirja 9 ilmestyy vuodenvaihteessa 2022–2023 open access – verkkojulkaisuna. Pyydämme ehdotuksia artikkeleiksi, esseiksi, taiteilija- ja tutkijapuheenvuoroiksi tai tutkimusprojektiesittelyiksi katsojuuden ja läsnäolon teemasta. Kutsumme tutkijoita, taiteilijoita ja muita esittämisen kulttuurin parissa toimivia kirjoittajiksi numeroon, jossa avataan moninaisesti katsojuuden ja läsnäolon muotoja esityksen tutkimisessa, teoriassa ja/tai käytännössä.
Teatteri on läsnäolon taidetta, jonka ytimessä on esiintyjän ja yleisön yhtäaikainen ja samapaikkainen läsnäolo ja yhteinen vuorovaikutus.
Edellä mainitussa väitteessä läsnäolo kiinnittyy näkemykseen esityskokemuksesta välittömänä, hetkellisenä, ohimenevänä ja ei-medioituna. Jo pitkään on ollut kiistanalaista, minkälaisia haasteita läsnäolo esityksen ja teatterimediumin perustana asettaa teatterin ontologisille kysymyksille, esityskokemukselle ja teatterintutkimukselle, joka käytännössä asettaa tutkijat vuorovaikutukseen kadonneiden esitysten ja esitystallenteiden kanssa. Myös eri medioiden läsnäolo ja vaikutus teatteriesityksessä korostavat teatteria lähtökohtaisesti multimodaalisena ja intermediaalisena.
Erilaisista katsojista muodostuvan yleisön läsnäolo on vastaavasti murroksessa. Länsimaisen teatterin ja esitysten yleisösuhteen muotoutuminen on ollut historian kuluessa ja nykyäänkin erilaisten kulttuuristen ja yhteiskunnallisten valtakamppailuiden aluetta. Toisaalta yleisö on nähty massana, jota viihdyttää ja valistaa, toisaalta erilaisista yksilöistä muodostuvana yhteisönä, jonka kanssa teos luodaan. Yleisön passiivista vastaanottajan roolia on haastettu eri näkökulmin ja menetelmin. Teorioita sosiologiasta, kulttuurintutkimuksesta, filosofiasta, psykologiasta, estetiikasta ja kirjallisuudesta sekä kognitiotieteistä on sovellettu niin katsojan kokemuksen kuin läsnäolonkin ymmärtämiseen. Katsojakokemuksen tutkimuksessa keskeinen ajatus on, että esityksen merkitykset syntyvät katsojassa. Jacques Rancièren ja Claire Bishopin kirjoituksissa katsojat on vapautettu annetuista merkityksistä. Katsojan läsnäoloa esitykselle on kuitenkin pidetty välttämättömänä, jotta esitys tapahtuu.
Läsnäolon ja katsojuuden pohdinta on ajankohtaista juuri nyt, sillä siihen liittyvät kysymykset korostuvat virtuaalisessa ympäristössä toteutetuissa ja hybridiesityksissä, joiden määrä on koronapandemian vuoksi räjähdysmäisessä kasvussa. Yleisön ja yksittäisen katsojan läsnäolo esitykselle ja esiintyjän läsnäolo yleisölle muokkautuu ja monimuotoistuu näiden virtuaalisessa ympäristössä tapahtuvien esitysten yleistymisen myötä. Samalla ajankohtaiseksi tulee kysymys taidelaitosten kyvystä tavoittaa niin olemassa olevat kuin uudetkin katsojat hybridimuotoisille esityksille. Onko perinteinen käsitys esiintyjän ja katsojan yhtäaikaisestä läsnäolosta jo vanhentunut vai korostuuko sen tärkeys entisestään, kun esittävä taide on pakotettu tapahtumaan etänä.
Toivotamme tervetulleeksi kaikenlaiset esitystä, katsojuutta ja läsnäoloa pohtivat aiheet. Lähestymistapa voi olla filosofinen, esteettinen, kognitiivinen tai käytännönläheinen, nykytilanteeseen pureutuva tai historiallinen. Vuosikirjaan tarjottavat artikkelit, esseet, taiteilija- ja tutkijapuheenvuorot tai tutkimusprojektiesittelyt voivat käsitellä esimerkiksi:
– virtuaalisia ja hybridejä esityksiä
– katsojuuden ja esityksen ontologiaa
– esiintyjän tai yleisön läsnäoloa
– läsnäolon simuloimista ja sen muiston vaalimista
– live-kokemuksen mahdollisuutta medioiduissa esityksissä – vuorovaikutusta esityksessä, teatterissa tai videopelissä
– teatterintutkimuksen ja läsnäolon suhdetta
– esittävien taiteiden yleisölähtöisiä muotoja – katsojakokemuksia
Vertaisarvioitavien tutkimusartikkeleiden painotus on tutkimuksellinen, esseiden painopiste on ajankohtaisten kysymysten käsittely ja taiteilija- tai tutkijapuheenvuorojen muoto on vapaa. Lisäksi toivomme tutkimusprojektiesittelyjä ja kirja-arvioita. Verkkojulkaisu mahdollistaa myös liikkuvan kuvan ja äänen käytön kaikkien kirjoitusmuotojen osana tai täydentäjänä. Julkaisuun tarjottavien aineistojen kieli voi olla suomi, ruotsi tai englanti. Muulla kuin äidinkielellään kirjoittavien on itse vastattava julkaisuun hyväksyttyjen tekstien kielentarkastuksesta. Artikkeleista julkaistaan myös englanninkielinen tiivistelmä, jonka kirjoittaja sitoutuu kirjoittamaan. Vertaisarvioitujen tutkimusartikkeleiden suosituspituus on 20 liuskaa, esseiden 10 liuskaa. Kaikki tekstit pyydetään toimittamaan 1,5 rivivälillä, fonttina Times New Roman, pistekoko 12. Liikkuvaan kuvaan ja/tai äänitiedostoihin painottuvien ehdotusten suosituspituus tekstien osalta on 10 liuskaa. Kuva- ja äänimateriaalin suosituspituus on 5 minuuttia. Taiteilija- ja tutkijapuheenvuorojen suosituspituus on 5–10 liuskaa, tutkimusprojektiesittelyjen ja kirja- arvostelujen 3–4 liuskaa. Ehdotuksesta tulee käydä ilmi mahdollisten kuva-, video- ja äänitiedostojen koko ja kesto. Kirjoittajien on itse vastattava käyttämänsä materiaalin tekijän- ja julkaisuoikeuskysymyksistä.
Ehdotukset käsitellään abstraktien perusteella. Abstraktien enimmäispituus on 300 sanaa. Liitä abstraktin mukaan yhteystietosi, edellä mainitut lisätiedot ja minkä tyyppisestä kirjoituksesta on kyse. Ilmoita myös, mikäli toivot kohdallasi vertaisarviointia. Lähetä abstrakti doc tai docx muodossa 31.10.2021 mennessä Saara Moisiolle (saara.moisio@helsinki.fi). Kirja-arvostelujen kohdalla ota yhteyttä Marleena Huuhkaan (marleena.huuhka@tuni.fi). Julkaisuun hyväksyttyjen tekstien kirjoittajat sitoutuvat toimittamaan valmiin materiaalin toimituskunnalle 3.4.2022 mennessä.